Pienelle vastasyntyneelle mieheni ystävän lapselle tein elämäni ensimmäisen vauvanpeiton isoäidinneliöistä. Neliöiden tekeminen oli kyllä mukavan rentouttavaa puuhaa, kun ei tarvinnut seurailla ohjeita ja yhden neliön sai virkattua pienemmässäkin hetkessä. Lankoina olivat Kotikullan sukkalangat, jotka olivat mukavan pehmeitä vauvanpeittoon. Neljä väriä, kolmea eri sävyistä punaista ja valkoista. Tein kahdenlaisia neliöitä ja aika suuri kasa neliöitä (peiton koko 8×6 neliötä) sitten tulikin valmiina, yhtä monta molempia. Yllättävän erinäköisiä voi tulla neliöistä, kun värit on eri järjestyksessä, vaikka samoja värejä onkin käytetty. 🙂

Sitten tulikin ongelma tilkkujen asettelun kanssa. Aloittaessani olin ajatellut, että laittaisin jokatoisen neliön eri väreillä. Tämä ei kuitenkaan miellyttänyt silmääni. Piti sitten oikein laittaa ensin tummareunaiset sisäpuolelle ja vaaleat reunoille, ottaa kuva, ja sitten toisin päin, jotta voi verrata kumpi on parempi.

Päädyin miehen mielipiteen avustamana, että tummat saavat olla keskellä ja vaaleat reunoilla. Liitin neliöt toisiinsa neulan avulla, kokeilin kyllä virkkaamalla liittämistä, muttei se oikein miellyttänyt silmää. Kiinnitin vaan neliöt toisiinsa muutamasta kohdasta, eli noiden “reikien” kohdalta (vaikea selittää).

Sitten vielä painajaismainen reunus, jota tein ja purin, tein ja purin. Alunperin ajattelin, että tekisin vielä kaikilla väreillä reunuksen, mutta kokeillessa värillistä reunusta se ei näyttänytkään kovin hyvältä, joten päädyin valkoiseen reunukseen. Ensin tein jo kierroksen reunusta, kunnes huomasin sen selkeästi jäävän liian löysäksi ja kupruilevaksi. Taas purkamaan. Pienemmällä virkkuukoukulla ongelma sitten ratkesi ja tällainen reunus peittoon tuli sitten loppujenlopuksi.

Yritin viime jouluna tehdä mahdollisimman paljon itse lahjoja. Ei siksi, että se olisi halvempaa (koska aina se ei sitä ole), vaan siksi, että musta on kiva antaa omatekoisia ja persoonallisia lahjoja. Sitten tietysti sopii vaan toivoa, että lahjansaajatkin pitävät lahjoista.

Miehen veljelle ja hänen avovaimolleen tein “perinteisen joululahjan” eli villasukat (joskaan lanka ei ollut kuitenkaan täysvillaa). Miehen sukissa ohjeena oli: Eilen tein -blogista.Kivan selkeä ohje ja helppo loppujen lopuksi neuloa, tein 52 silmukalla. Ainoaksi ongelmaksi koitui se, kun alunperin langaksi olin valinnut 7 veljestä nostalgian mustanvärisen langan, jossa vaaleita osioita. Lanka kuitenkin näytti loppuvan kesken, koska sukista tuli aika suurikokoiset, siis pitkät ja kengännumeroa 45-46 vastaavat. Lankaa metsästettiin kaikista lähialueen kaupoista tuloksetta. Annoin loppujen lopuksi periksi ja aloitin alusta, lankana jälleen 7 veljestä nostalgia, mutta värinä tällä kertaa musta ruskeilla ja vaaleilla osioilla. Ihan kivat miehen perussukat niistä tuli.

Naisen kukkasukkien ohjeen löysin täältä: Kodinkuvalehti
Lankoina oli 7 veljestä violetin/viininpunaisen värinen lanka ja 7 veljestä raita -lanka. Sukkien teon välissä oli pitkähkö väli, mutt onneksi parista tuli kuitenkin suht samanlaiset.  Näitäkin sukkia oli kiva tehdä, vaikka jouduinkin kuviota usein katsomaan eli en muistanut muutaman kuvion jälkeen ulkoa. 🙂 Tekeminen kyllä ikäänkuin rytmittyi kuvion mukaan ja tiesi missä kohdassa oli sukanteossa menossa.

Sukulaistytölle tein mekon, leggarit ja hernesammakon. Kuva alla. Kangas oli kangaskaapista löytynyttä vanhaa kangasta, josta äitini teki minulle kesämekon/yömekon ollessani lapsi. Kangas oli kuitenkin sen verran ohutta, että päätin tehdä vaaleasta trikoosta vuorin mekkoon, jota ei käyttämässäni kaavassa (Ottobre) ollut. Päänvaivaa aiheutti sitten “kokoamisjärjestys”, koska mekko tuli tietenkin vuoriin kiinni pääaukosta ja helmasta.  Trikoiden kaava myös Ottobrestä, lisätty vain puntteihin vähän mekon kangasta yhdistäväksi tekijäksi. 🙂 Hernesammakko collegesta, kaava suurennettu versio Suuri käsityö -lehden kaavasta. Ja tietenkin helmet piti tehdä samanvärisistä helmistä asuun sopivaksi.

Ystäväperheen pojalle tein elämäni ensimmäistä kertaa neulepaidan. Senhän se on vähän näköinenkin, että ensimmäistä kertaa olin asialla, vaikkakin ihan ohjeen (Suuri käsityö -lehti) mukaan etenin. Tai ainakin kuvittelin eteneväni, kunnes hihoja yhdistäessä huomasin, että toinen puoli etu- ja takakappaleesta oli jäänyt lyhyemmäksi. Kyllä harmitti, mutta päädyin kuitenkin antamaan lahjan, koska se oli kuitenkin tätä pientä poikaa ajatellen tehty. Paidan kaveriksi junasukat, lankana Novitan Puro. Siinä tehdessäni sukkia tuli hyvinkin selväksi, että Puro- lankakerät ovat erilaisia jokainen. Piti sitten etsimällä etsiä oikeita värejä jäljellä olevasta langasta. Hernesammakko samalla kaavalla kuin toinenkin, tämä vain joustofroteesta.