Peitto pienelle isoäidinneliöistä.

Pienelle vastasyntyneelle mieheni ystävän lapselle tein elämäni ensimmäisen vauvanpeiton isoäidinneliöistä. Neliöiden tekeminen oli kyllä mukavan rentouttavaa puuhaa, kun ei tarvinnut seurailla ohjeita ja yhden neliön sai virkattua pienemmässäkin hetkessä. Lankoina olivat Kotikullan sukkalangat, jotka olivat mukavan pehmeitä vauvanpeittoon. Neljä väriä, kolmea eri sävyistä punaista ja valkoista. Tein kahdenlaisia neliöitä ja aika suuri kasa neliöitä (peiton koko 8×6 neliötä) sitten tulikin valmiina, yhtä monta molempia. Yllättävän erinäköisiä voi tulla neliöistä, kun värit on eri järjestyksessä, vaikka samoja värejä onkin käytetty. 🙂

DSC_0148

Sitten tulikin ongelma tilkkujen asettelun kanssa. Aloittaessani olin ajatellut, että laittaisin jokatoisen neliön eri väreillä. Tämä ei kuitenkaan miellyttänyt silmääni. Piti sitten oikein laittaa ensin tummareunaiset sisäpuolelle ja vaaleat reunoille, ottaa kuva, ja sitten toisin päin, jotta voi verrata kumpi on parempi.

DSC_0151DSC_0152

Päädyin miehen mielipiteen avustamana, että tummat saavat olla keskellä ja vaaleat reunoilla. Liitin neliöt toisiinsa neulan avulla, kokeilin kyllä virkkaamalla liittämistä, muttei se oikein miellyttänyt silmää. Kiinnitin vaan neliöt toisiinsa muutamasta kohdasta, eli noiden “reikien” kohdalta (vaikea selittää).

DSC_0168

Sitten vielä painajaismainen reunus, jota tein ja purin, tein ja purin. Alunperin ajattelin, että tekisin vielä kaikilla väreillä reunuksen, mutta kokeillessa värillistä reunusta se ei näyttänytkään kovin hyvältä, joten päädyin valkoiseen reunukseen. Ensin tein jo kierroksen reunusta, kunnes huomasin sen selkeästi jäävän liian löysäksi ja kupruilevaksi. Taas purkamaan. Pienemmällä virkkuukoukulla ongelma sitten ratkesi ja tällainen reunus peittoon tuli sitten loppujenlopuksi.

copy-DSC_0172_copy.jpg